keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Jekun talviriemuja


Tämä talvi on osoittanut yllätyksellisyytensä moneen kertaan. Toisinaan vettä tippuu ränneistä ja loskaa sataa ja toisinaan pakkasta on niin paljon (lähes -30 astetta), että talon lämmittäminen käy jo työstä. Lunta on satanut myös niin runsaasti tänä vuonna, että taitaa olla kertynyt kahden edellisen talven lumet tämän talven lisäksi.
Poikkeukselliset talviolosuhteet ovat näkyneet myös koirassamme Jekussa.

Kun rännit tiputtavat vettä, koira on kuin aurinkorannalla: juoksee ja hyppii vauhkona pitkin pihaa ja lähtee omien mieltymystensä perään. Esimerkkinä voin kertoa, että kun pihamme vierestä kulkee kansanhiihtolatu, on vartioviettiään harjoitteleva koiramme ollut joitakin kertoja ottamassa kilpajuoksua hiihtäjän perässä....ja päässyt sen myötä kerran estareille. Palkinnoksi Jekku on sitten saanut sen, ettei enää saa ilman hihnaa pihalla olla. Eli siihen loppui riekkuminen.

Pakkasen paukkuessa Jekku onkin sitten jo perästä vedettävä versio. Kirjaimellisesti. Ilmeisesti minkkiturkki pitäisi Jekulle pukea, jotta se mielellään ulos menisi. Vaikka hänelle puetaan koirille tarkoitettu mantteli, ei se paljon helpota. Ulosmenon sijaan Jekku vetäytyy taka-alalle ja emäntä tai joku muu menee ja kirjaimellisesti vetää Jekun ulos perässään. Ja kun lenkille se viedään tai pikemmin vedetään, käy se vähän väliä lenkittäjän jalkojen eteen poikittain ilmaisten niin, että haluaa lopettaa lenkin ja palata takaisin. Niinpä. Muutamia kertoja Jekku on sitten päässyt kaulapannastaan irti eri suuntaan vetämällä ja eipä paljon naurattanut. Ei varsinkaan kun havaitsin sen menneen lukkoon ja lähti jolkottelemaan keskelle autotietä. Onneksi sen verran oli tuota reittiä jo kävelty niin se osasi mennä kotia kohti ja lopulta sain sen houkuteltua myös luokseni "lukkotilanteen" mentyä ohitse. Kovien pakkasten aikana olikin pitkä kausi ettei lopulta lenkkeilty ollenkaan vaan pihapiirin luminietokset tuli ahkeraan merkkailtua keltaisilla merkeillä. Sisällä se näkyi sitten riehumisena ja sitä sitten taltuteltiin piilottelemalla Jekulle herkkuja ympäri huushollia ja heittelemällä sille riepua.

Se on tullut selkeästi selville, että jos Jekku saisi itse valita niin se riehuisi talviaikaan mieluiten sisällä käymättä lainkaan ulkona ja nukkuisi vaikka isännän kainalossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti