Koiran ruoalla on merkitystä, samoin syöntitavalla.

Jekulla oli pitkittynyttä ripulia toista kuukautta kaikkein pahimpaan aikaan, kiihkeimpänä kasvukautena. Jekku söi kaiken mitä kiinni sai, mukaan lukien ulkoa saatavat purukumit, tupakantumpit, muut roskat. Jekku söi myös erityisesti käsineitä. Kerran sai Jekku nieltyä nitriilikumikäsineet, mitä kukaan ihmisistä ei ollut huomannut. Onneksi käsineet eivät mahalaukusta eteenpäin menneet vaan tulivat lopulta oksentamalla pois.

Syötimme Jekulle alkuun Eagle Packin isojen rotujen penturuokaa. Ihan aluksi se oli hyvä, mutta myöhemmin ei. Jekku ei kuullut eikä nähnyt syödessään mitään ja alle minuutin kesti ruokailutuokio. Koska ripuli ei talttunut, kokeilimme hetken Hill´sin i/d -ruokaa ja vatsa rauhoittui. Palattua takaisin Eagle Packiin alkoi oireilu uudelleen. Ilmavaivat olivat Jekulla muuttuneet sellaiseksi, että ihmiset katosivat paikalta, mikäli suinkin voivat.

Vaihdoimme lopulta ruokamerkin kokonaan Royal Caninin isojen rotujen penturuokiin ja vatsa kesti. Sen joukossa annoimme myös jäljellä ollutta Eagle Packin ruokaa, mikä meni jonkin aikaa ja sitten Jekku omatoimisesti lopetti sen syömisen jättäen Eagelit ruokakuppiinsa koskemattomina. Suurin ero Jekun ruokailussa kuitenkin oli se, että kun hän aiemmin söi kuin pölyimuri ruokaa imien, alkoi hän syödä ruokaa niin, että ruokailutuokio kesti vähintään 3 minuuttia. Hotkiminen siis loppui. Vatsa on voinut viime aikoina Jekulla todella hyvin, yksittäisiä löysävatsa-päiviä lukuunottamatta, mikä mitä todennäköisemmin johtuu siitä, että saa vieläkin vatsalleen soveltumatonta jätettä ulkoa.

Maitohappobakteereista Inupekt vatsan bakteerikannan tasapainottamisessa ja Nutrisal nestetasapainon säilyttämisessä ovat olleet todella hyviä tukimuotoja.

Kun kolisee, niin saa mitä tahtoo tai sitten ei.

Olemme opettaneet Jekulle, että kun hän kolistelee alakerran portaissa porttia, pääsee hän pihalle tarpeilleen. Eli käytännössä se on mennyt niin, että kun Jekku kolistaa porttia, viemme hänet aina pihalle. Alkuun se ei oikein toiminut kun koira itse ei tajunnut miksi veimme hänet ulos. Kun tämä alkoi toimia, alkoi lätäköt sisällä vähetä, noin 6 kk:n iässä.

Ajatuksen kulku koiralla taisi mennä loppujen lopuksi kuitenkin hieman toisella tapaa portin kolistelun suhteen. Jekun jouduttua eteiseen öiksi nukkumaan, alkoi hän käyttää portin kolistelua keinona päästä eteisestä pois. Kolmen perättäisen yön aikana kolisteli hän porttia 10 - 20 kertaa, muutaman tunnin ajan yöstä. Kolistelusta seurasi jälleen kerran se, että vaikka Jekku seisoi selkeästi olohuoneen ovella, vietiin hänet pihalle.

Emme tietoisesti "ymmärtäneet" koiran tarvetta päästä olohuoneeseen. Nyt yöllä saamme nukkua rauhassa, vain todellinen tarve saa aikaan sen, että Jekku kolistaa porttia. Käytyään ulkona tarpeillaan, jatkaa hän sikeästi uniaan.

Lepolassi tuhoon tuomittuna!

Olet saanut olla varsin paljon ihmisten kanssa kotona eri vuorokauden aikoina. Sen on mahdollistanut minun vuorotyö ja lasten suhteellisen lyhyet koulupäivät.

Olet saanut mielettömän pelkokauden osaksesi. Noin seitsemän kuukauden iässä kerran lenkillä yritit yllättäin lähteä aivan toiseen suuntaan kuin minä olin menossa. Sinuun ei saanut kontaktia ei minkään vertaa, ei namipalalla eikä ilman.

Tätä pelkovaihetta on kestänyt noin tähän asti. Hormoonitoimintasi selkeästi tekee tehtäväänsä. Viimeiset viikot ovat olleet hieman helpompia.

Aloitin opiskelut Mikkelissä tammikuussa. Ensimmäisellä lähijakson aikana olit saanut aikaiseksi sen, että tuhosit oman sohvasi pehmusteita. Muutaman viikon kuluttua jatkoit tuhoamista kun olin aamulla vielä nukkumassa. Tehokasta työskentelysi oli. Sait hampailla niin hyvän otteen, että oksat pois! Nyt sitä sohvaa ei sitten loppujen lopuksi ole kuin runko jäljellä. Siitä on kuva todisteena.

Kun teen toimistotöitä toimistossa, survoudut sinä sen pöydän alle jalkoihini vaikka mikä olisi. Siitä sitten virisi itselleni ajatus, että jospa et hallitse isoa tilaa. Tuohon asti lepopaikkasi sijaitsi noin 60 m2:n tupakeittiössä. Asia jäi vielä hautumaan.

Kävimme Vesan kanssa Tallinnassa tammikuussa. Sillä aikaa olit vaarin ja lasten seurassa. Yksin ollessasi söit tällä kertaa ihmisten sohvaa....palattuamme Tallinnasta teimme niin, että aloit nukkua eteisessä, noin 7 m2:n tilassa. Tuo on rauhoittanut sinua kovasti. Vietät eteisessä aikaasi myös silloin kun isäntäväki on päivän askareissa. Isoksi koiraksi oletkin herkkä ja tarvitsetkin pienet puitteet, ainakin tässä pentuvaiheessa.

Blogi on avattu

Olen avannut blogin tänään Jekulle. Tämä blogi liittyy nykyisten opintojeni tehtävään, nimittäin verkkosivujen tekemiseen. Paljon on saanut pinnaa venyttää, ehkä lopputulos on edes kohtuullinen.

Jekku ei ihan aina kyllä ymmärrä, miksi tässä koneen ääressä tunnista toiseen istun. Hänen mielestään parempaakin tekemistä on, kuten nahkaluiden pitäminen hänelle sillä aikaa kun hän sitä syö. Niinpä. Aina ei voi olla voittaja....

Tästä on kuitenkin hyvä aloittaa. Lähiviikkojen aikana laitan tekstejä siitä, mitä Jekulle on hänen pienen ikänsä aikana käynyt.

- Minna, joka on tänään saanut paljon aikaan :-)