Jekkua ei enää ole

Päivitän tämän tiedon tänne talteen 1,5 vuotta Jekun poismenon jälkeen. Loppu tuli uusiutuneen alkavan vatsalaukun kiertymän ja keuhkotulehduksen vuoksi lokakuussa 2018. Tuota oli edeltänyt vatsalaukun kiertymän korjausoperaatio noin 1,5 aiemmin, mikä ei täysin korjautunut. Jekusta jäi iso aukko perheeseemme, jota ei ole vielä(kään) täytetty...

Koirakuiskaajan oppeja otettu käyttöön

Tänään on keskiviikko ja vielä lauantaina Jekun kanssa oli mennä hermot. Olemme katselleet koirakuiskaaja Ceasar Millanin dvd-tuotantoa koirien kasvattamisesta. Käyttöön on otettu metallinen "kuristuspanta" ja se on lenkeilläkin asennettu kaulan yläosaan kaulanahkojen yläpuolelle. Lenkillä käynnit sujuvat jo huippu hyvin. Jekku kulkee hienosti vierellä ja menee haistelemaan vasta kun annan luvan löysäämällä hihnaa. Vielä on joitakin tilanteita, jolloin Jekku menee lukkoon ja pyörii ympyrää, mutta niiden kanssa pärjätään. Tänään kävimme myös ihan kaupungin keskustassa kävelemässä ja aikaisempaan kertaan verrattuna kävely sujui kuin tanssi. Jatkan siis samalla tiellä...koiran pyrkimys päästä johtajaksi johtajan paikalle on murrettu ainakin joiltain osin. Myös lapset pystyivät tänä aamuna varsin hyvin taluttamaan Jekkua vierellään, eikä kuten aiemmin juosseet hihna pitkänä perässä.

Olemme käyneet useita kertoja koirapuistossa. Viimeisimpinä kertoina Jekku on syystä tai toisesta alkanut rähjätä koirapuistoon hänen jälkeensä tuleville koirille. Tätä ei ole ennen tapahtunut. Nyt olenkin sitten päättänyt, että koirapuistossa käynnit ovat jäissä siihen asti, kunnes johtajuus on kokonaan omistajilla. Myös siksi, että eilen Jekku karkasi koirapuiston portista ja huonosti antoi ottaa itseään kiinni, eikä puistossa ole tullut kutsusta luokse.

Kotona olen huomannut, että Jekku on aloittanut myös oikuttelun. Hän kieltäytyy syömästä, hakee aiempaa enemmän huomiota pyrkien syliin ja vaatii leikkimään. Mutta me emme taivu, sillä me päätämme, milloin leikitään ja milloin hellitään.

Jos ainakin sata kertaa vaaditaan siihen, että koiralta saadaan johtajuus karistettua täysin lenkeillä, niin minulla on jäljellä vielä ainakin noin 90 kertaa. Aion jatkaa ja pitää myös johtajuuden itselläni. Ja tämä sadan kerran sääntö varmaan pätee ihan kaikkiin muihinkin asioihin??? Eli siitä sitten tulee elämäntapa muiden tapojen joukkoon???

Jekku 11 kk koettelee hermoja

Jos eilen olin sitä mieltä, että Jekussa on kehittymässä ihan fiksu koira, niin tänään olen eri mieltä.

Eilen illalla lenkillä käydessämme se päättyi siihen, kun Jekku jälleen kerran onnistui riuhtaisemaan itsensä irti talutushihnasta. Kun Jekku tajusi olevansa vapaa, pinkoi hän eri suuntaan kuin minä. Eihän siinä huudot perään auttaneet, siispä päätin mennä toiseen suuntaan ja ilmaisin sen huutamalla Jekulle "hei, hei". Jekku kyllä juoksi perääni, mutta eipä kiinni antanut ottaa. Ja samalla tavalla Jekku juoksenteli ohi tänne-käskyistä huolimatta. Päätin siis mennä kotiin. Jekku seurasi perässä, ei kuitenkaan tullut luokse vaikka kuinka kutsuin.

Painiksi se sitten pihalla lopulta meni. Eli koska Jekku ei millään tavalla osoittanut olevansa tottelevainen, kaadoin hänet alleni alistaakseni hänet. Tämän tapahtuman jälkeen Jekku oli hyvin säyseä aina tähän iltapäivään asti, kunnes meidän ruokailutilanteissa koetteli taas rajojaan pyrkimällä päästä pöytään mukaan. Noin kymmenen kertaa Jekku jouduttiin poistamaan paikalta ja asettamaan aloilleen ennen kuin se antoi periksi.

Illalla lenkille lähdettyämme ei Jekkua kiinnostanut minkään verran se, mitä minä tein vaan hän keskittyi omiin touhuihinsa. Ja kun periksi halunnut antaa, veivasimme Jekun kanssa ympyrän lailla lenkkiä eteenpäin harjoitellen samalla sivulle tuloa, istumista, vierellä kulkemista mahdollisimman vähällä puheella. Lenkin pituus oli tällä kertaa noin 2 km, mutta matka tuntui ainakin lenkittäjästä 10 km pituiselta ja hiki tuli vaikkei vauhti päätä huimannut.

Jos jotain toivon oikein kovasti, niin Jekun pikaista vanhenemista murkkuiän ylitse. Hermothan tässä tällä menolla menee...

Toivo järkevästä koirasta elää

Tänään tapahtui jotain ihmeellistä, minkä perusteella alamme jo uskoa siihen, että Jekusta on tulossa vähitellen järkeä käyttävä koira.

Tähän asti olemme saaneet tottua siihen, että Jekku syö kaiken eteensä saadun ruoan vaikka juuri hetkeä aiemmin olisikin syönyt. Tänään Jekku oli saanut jo aamuaterian poikamme antamana, mutta tieto ei ollut siirtynyt aikuisille. Lukiessani päivän lehteä, päätin sitten antaa Jekulle oletetun aamuruoan.

Jekku söi hieman ruoasta ja jätti loput kuppiin. Poikamme tullessa kotiin säntäsi Jekku ruokakupilleen samalla ärähtäen. Se siis vahti ruokakuppiaan! Siispä otin ruokakupin pois, eihän sillä nälkä ollut. Me ei haluta vahvistaa sitä, että Jekku vahtii ruokakuppiaan ja mahdollisesti joskus tilanne riistäytyy käsistä.

Eli tällä tapahtumalla pystyimme todentamaan sen, että kyltymätön ahmiminen ainakin tällä hetkellä on taakse jäänyttä elämää. Toivossa on hyvä elää, että se jatkuu samaan tapaan.

Koirasta lukkoseppä?

Oppiva koira meillä on, se on pakko jo nyt tässä kohtaa myöntää. Lähtiessäni taannoin kävellen töihin, päätti koira jo pukeutuessani kevyttoppapukuun, että hänpä lähtee mukaan myös. Se näkyi niin, että Jekku kävi asemiin eteisen oville. Pulmana oli se, että olin tuota pukemaani pukua hyvin usein käyttänyt koiran lenkitysreissuilla ja siitä sitten Jekku "luki", että "nyt on minun vuoroni lähteä".

Koska olin kuitenkin lähdössä töihin enkä koiran kanssa lenkille, en sitä tietenkään mukaani ottanut. Jekku sinnikkäästi ulko-ovelle asti pyrki ja lopulta tilanne ajautui siihen, että koiraa puolittain peruuttaen kannoin takaisin eteiseen.

Kun palasin illalla kotiin tuli poika kysymään miten voin selittää sen, että Jekku oli pihalla kun poika tuli kotiin koulusta. No enpä osannut selittää...ennen kuin aloin katsoa jälkiä. Jekku oli tullut eteisen oven läpi avavaamalla sen kahvan ja ulko-oven lukon oli onnistunut avaamaan myös. Että silleen. Meillä onkin koira, mikä osaa avata ovet lukitsemisesta huolimatta. Olisi siis varmaan ihan lukkoseppäainesta tuossa koirassa!

Vielä meillä ei ole tietoa siitä, missä asti Jekku oli tuolloin seikkaillut. Eilen se oli päättänyt lähteä isännän mukaan pihalle ja jälleen oli ovet onnistunut avaamaan. Nyt on sitten eteisen kahvan asento saanut jälleen kerran uuden asennon. Jos vielä Jekku pääsee omin avuin ulos, niin sitten pitää jo alkaa harkita ovien aukeamissuuntien vaihtoa sisäänpäin....siis "jenkkityyliin".

Että onpa leppoisaa olla koiran omistaja :)! Suosittelen lämpimästi :)!

Velipoikaa tapaamassa

Kävimme helmikuun lopulla tapaamassa Jekun kanssa tämän veljeä Shakaa Porvoossa. Shaka elää kolmen muun filan kanssa ja on selkeästi laumaeläin, joka puolustaa voimakkaasti reviiriään vieraiden saapuessa ja aikana. Tästä johtuen Shaka oli koko ajan hihnassa vierailun ajan.

Jekku ja Shaka tekivät sitten omaa taisteluaan, välien selvittelyä pihalla toinen hihnassa ja toinen irtonaisena. Näiden isojen, melko saman kokoisten koirien toiminta näytti ja äänet välillä kuulostivat hyvinkin hurjilta. Jekku oli mieluusti sellainen, joka hyökkäsi selkeästi päin "vaikka läpi harmaan kiven" ja Shaka puolustautui. Shakan laumasta tuli pihalle hihnassa myös "Kosmo", joka asettuikin sitten Shakalle pomoksi ja komensi Shakaa toimimaan tahtomallaan tavalla. Ja Jekku päättömästi meni päin ja kahden koiran välistä. Silloin kyllä ajattelin, että onko Jekun päässä järjen hiventäkään jäljellä. Veriseksi tappeluksi tilanne ei riistäytynyt, mutta selkeästi oli havaittavissa sitä, että kun koirat eivät vapaasti saa selvitellä välejään, tulee siihen ristiriitainen tunnelma. Olenkin siis sitä mieltä jatkossa, että hihnan päässä olevan koiran kanssa ei pidä vapaana olevaa koiraa päästää "juttelemaan". Kiinniolevaan koiraan kun silloin vaikuttaa myös hihnan toinen pää, eli lenkittäjän reagointi tilanteessa.

Jekun talviriemuja

Tämä talvi on osoittanut yllätyksellisyytensä moneen kertaan. Toisinaan vettä tippuu ränneistä ja loskaa sataa ja toisinaan pakkasta on niin paljon (lähes -30 astetta), että talon lämmittäminen käy jo työstä. Lunta on satanut myös niin runsaasti tänä vuonna, että taitaa olla kertynyt kahden edellisen talven lumet tämän talven lisäksi.
Poikkeukselliset talviolosuhteet ovat näkyneet myös koirassamme Jekussa.

Kun rännit tiputtavat vettä, koira on kuin aurinkorannalla: juoksee ja hyppii vauhkona pitkin pihaa ja lähtee omien mieltymystensä perään. Esimerkkinä voin kertoa, että kun pihamme vierestä kulkee kansanhiihtolatu, on vartioviettiään harjoitteleva koiramme ollut joitakin kertoja ottamassa kilpajuoksua hiihtäjän perässä....ja päässyt sen myötä kerran estareille. Palkinnoksi Jekku on sitten saanut sen, ettei enää saa ilman hihnaa pihalla olla. Eli siihen loppui riekkuminen.

Pakkasen paukkuessa Jekku onkin sitten jo perästä vedettävä versio. Kirjaimellisesti. Ilmeisesti minkkiturkki pitäisi Jekulle pukea, jotta se mielellään ulos menisi. Vaikka hänelle puetaan koirille tarkoitettu mantteli, ei se paljon helpota. Ulosmenon sijaan Jekku vetäytyy taka-alalle ja emäntä tai joku muu menee ja kirjaimellisesti vetää Jekun ulos perässään. Ja kun lenkille se viedään tai pikemmin vedetään, käy se vähän väliä lenkittäjän jalkojen eteen poikittain ilmaisten niin, että haluaa lopettaa lenkin ja palata takaisin. Niinpä. Muutamia kertoja Jekku on sitten päässyt kaulapannastaan irti eri suuntaan vetämällä ja eipä paljon naurattanut. Ei varsinkaan kun havaitsin sen menneen lukkoon ja lähti jolkottelemaan keskelle autotietä. Onneksi sen verran oli tuota reittiä jo kävelty niin se osasi mennä kotia kohti ja lopulta sain sen houkuteltua myös luokseni "lukkotilanteen" mentyä ohitse. Kovien pakkasten aikana olikin pitkä kausi ettei lopulta lenkkeilty ollenkaan vaan pihapiirin luminietokset tuli ahkeraan merkkailtua keltaisilla merkeillä. Sisällä se näkyi sitten riehumisena ja sitä sitten taltuteltiin piilottelemalla Jekulle herkkuja ympäri huushollia ja heittelemällä sille riepua.

Se on tullut selkeästi selville, että jos Jekku saisi itse valita niin se riehuisi talviaikaan mieluiten sisällä käymättä lainkaan ulkona ja nukkuisi vaikka isännän kainalossa.