Olet saanut olla varsin paljon ihmisten kanssa kotona eri vuorokauden aikoina. Sen on mahdollistanut minun vuorotyö ja lasten suhteellisen lyhyet koulupäivät.
Olet saanut mielettömän pelkokauden osaksesi. Noin seitsemän kuukauden iässä kerran lenkillä yritit yllättäin lähteä aivan toiseen suuntaan kuin minä olin menossa. Sinuun ei saanut kontaktia ei minkään vertaa, ei namipalalla eikä ilman.
Tätä pelkovaihetta on kestänyt noin tähän asti. Hormoonitoimintasi selkeästi tekee tehtäväänsä. Viimeiset viikot ovat olleet hieman helpompia.
Aloitin opiskelut Mikkelissä tammikuussa. Ensimmäisellä lähijakson aikana olit saanut aikaiseksi sen, että tuhosit oman sohvasi pehmusteita. Muutaman viikon kuluttua jatkoit tuhoamista kun olin aamulla vielä nukkumassa. Tehokasta työskentelysi oli. Sait hampailla niin hyvän otteen, että oksat pois! Nyt sitä sohvaa ei sitten loppujen lopuksi ole kuin runko jäljellä. Siitä on kuva todisteena.
Kun teen toimistotöitä toimistossa, survoudut sinä sen pöydän alle jalkoihini vaikka mikä olisi. Siitä sitten virisi itselleni ajatus, että jospa et hallitse isoa tilaa. Tuohon asti lepopaikkasi sijaitsi noin 60 m2:n tupakeittiössä. Asia jäi vielä hautumaan.
Kävimme Vesan kanssa Tallinnassa tammikuussa. Sillä aikaa olit vaarin ja lasten seurassa. Yksin ollessasi söit tällä kertaa ihmisten sohvaa....palattuamme Tallinnasta teimme niin, että aloit nukkua eteisessä, noin 7 m2:n tilassa. Tuo on rauhoittanut sinua kovasti. Vietät eteisessä aikaasi myös silloin kun isäntäväki on päivän askareissa. Isoksi koiraksi oletkin herkkä ja tarvitsetkin pienet puitteet, ainakin tässä pentuvaiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti